TEKSTIÄ VAI EI?

Hyvän kortin tekijän pitäisi ratkaista monta pulmaa.
Värillinen vai mustavalkoinen, yksinkertainen vai krumeluuri, neliskanttinen vai perinteinen. Valokuva vai maalaus?
Entä stanssaus tai preglaus – hileet ja lakkaus?

Kaikki kovia kysymyksiä, mutta kyllä suurimmat intohimot liittyvät sittenkin tekstitykseen.
Tai oikeastaan siihen, tarvitaanko kortissa tekstiä lainkaan. Koulukuntia on tietysti ainakin kaksi.

Jollakin on niin paha tyhjän paperin kammo, ettei halua kirjoittaa tekstittömään korttiin edes Kiitos! Tai Onnea uuteen kotiin! Tai suloisia suvipäiviä! Teksti pitäisi olla valmiiksi korttiin painettuna. Eikä kelpaa suurenkaan taiteilijan tekemä kuva, joka sanoo saman asian ja enemmänkin.

No, oikeasti kyllä ymmärrän. Itse vain satun olemaan niitä ihmisiä, joiden mielestä teksti useimmiten pilaa hyvän kortin. Tekstitys on niin vaikea laji, että hirvittää. Ja tutustuttuani muinoin alan amerikkalaiseen ohjekirjaseen, ymmärsin ettei asiaan kannata sekaantua pitkällä kepilläkään.

Tunnussana oli sendability eli lähetettävyys. Ja sitten kortissa luki vaimolleni, aviomiehelleni, tyttärelleni, pojalleni, kälylleni, kummitädilleni, exälleni, lapseni opettajalle, koiralleni jne. Ja tietysti sivun verran tekstiä.

Ehkä minun käsitykseni lähetettävyydestä on vain erilainen. Enää en kestä sellaisiakaan viisauksia kuin ”unelmilla on siivet” ,” tämä hetki on tärkein” tai ”viinikin paranee vanhetessaan”.

Sen sijaan pidän kovasti runoista ja iättömistä kirjallisuuden pätkistä. Mutta eihän niitäkään ole pakko korttiin painaa. Ajatellaanpa nyt vaikka rakastetulle tätä Pertti Niemisen tekstiä:

”Sinuun olen humaltunut,
toivon etten selviäisi koskaan…”

Tai raamatunlausetta ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla…”

Hyviä valmiiksi tekstitettyjä kortteja on kyllä tosi harvassa. Siis minun mielestäni.
Tässä sarjassa ehdottomia suosikkejani ovat Heli Laaksosen lyömättömät murrerunokortit.
Niin kuin tämä aapiskirjan lainaus kohdasta Ää:

”Älä ikä ruppe kärttyseks ämmäks…”

Ja toinen uusi hyvä tulokas on Anna-Mari West, joka osaa muuntaa taitavasti vanhat kliseet toimiviksi ja erittäin lähetettäviksi.
Kuten esimerkiksi:

”Jos ei nyt – niin milloin ?”

Ja mitä sanotte tästä:

”Suklaa ei kysele. Se ymmärtää.”

 

Kirjoitellaan!

Terveisin Inni Laakso
inni.laakso@gmail.com

(Heli Laaksosen ja Anna-Mari Westin kortit Paletti Oy)